maanantai 25. kesäkuuta 2012

Rv 39:n neuvola, vauvan tavarat


Tänään oli neuvola. Kaikki vaikutti taas hyvältä, niin kuin pitääkin. ♥
Vauva on laskeutunut alas, ja siksi kohdunpohjan korkeus on samaa lukua kuin viimeksi (n. 29cm). Vauvan syke oli140-145.
Mun verenpaine oli 107/66. Hemoglobiini oli noussut 117 (viimeksi 108). Nyt ei ole pakko ottaa päivittäin rautaa, mutta ajattelin kuitenkin ottaa raudan vähintään kahden päivän välein, ja useammin jos siltä tuntuu. Virtsanäyte oli puhdas.
Eilen mun jalat oli turvonneet, mutta tänään on helpottanut.  Kätilö muistutti juomaan usein, mitä oon yrittänyt tehdä.  Juttelimme esimerkiksi sektiosta ja miten siinä toimitaan. On hyvä tietää varalle, jos joutuu esimerkiksi hätäsektioon. Mua ainakin pelottaisi enemmän, jos yks kaks lääkärit ja kätilöt kiikuttaisi leikkaussaliin, ja mulla ei olisi hajuakaan mitä sen jälkeen tapahtuu.

Voin hiljalleen sanoa, että rupeaa synnytys vähän jännittämään. ;) Tiedän ainakin, miltä supistukset tuntuvat, ja koska pitää lähteä sairaalaan. On se ihanaa asua Suomessa, kun kaikesta huolehditaan valmiiksi.

Nyt on melkein kaikki vauvan tavarat hankittuna. Voisin tehdä pienen listan tarvikkeista, joita meillä on. En nyt erikseen rupea selittämään äitiyspakkauksen mukana tulleita pikkutarvikkeita, ne voi katsoa Kelan sivuilta.

-pinnasänky
-hoitopöytä
-hoitotaso
-vaunut, kantokoppa
-matkasänky
-vaatteita, vaippoja, patjat, pyyhkeitä, harsoja
-lakanoita
-tutteja, tuttipulloja
-rasvoja
-turvaistuin
-kylpyamme
-leluja, satukirjoja

Tossa ainakin ensimmäisenä mieleen tulleet asiat. Sairaalasta saa vielä jotakin pikkutavaraa mukaan kuulemma. Puuttuuko jotain oleellista? Sitteri meiltä puuttuu, mutta senkin kerkeää hankkimaan syntymän jälkeen, jos on tarvetta. Meillä on kyllä kätevä turvaistuin, kun siinä on alaosa, jonka voi jättää autoon. Istumaosa toimisi varmaan sitterinä hyvin.
Samoin hoitolaukku pitäisi ostaa.
Minkälaista hoitolaukkua suosittelette?
Kannattaako itkuhälytintä ostaa?

EDIT: Mulla on siis itelleni jo kaikkea tarpeellista, kuten liivinsuojuksia, rintapumppu ja siteitä. Lähinnä nyt vauvalle ostettavia pikkujuttuja mietin. :-)

Huomatkaa, että ihan blogin alareunassa on muutama kysymys! ;-)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Synnytystapa-arviointi

Pahoittelen pientä postaustaukoa, on vain ollut paljon muuta menoa, joten en ole kerinnyt kirjoittamaan.

Maanantaina kävimme Joonaksen kanssa synnytystapa-arviossa, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa pienokaisella.
Lääkäri kyseli aluksi vointiani, ja tiedänkö sisarusteni painoja. En tiennyt kuin yhden biologisen veljeni syntymäpainon.
Sen jälkeen sain mennä sänkyyn makaamaan, ja lääkäri teki sisätutkimuksen.
Lantioni pitäisi olla sopivan tilava vauvan synnyttämiseen, mikä on vauvan ja minun kannalta hyvä asia. Kohdunsuu on vielä sulkeutunut ja kanavaa on pari senttiä.
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Vauvan painoksi arvioitiin 2,7kg. Vauva on kuulemma siro.
Vauva piilotteli napanuoraa, josta piti katsoa, saako vauva hyvin happea. Olin aluksi selälläni, kummallakin kyljelläni ja sitten uudelleen selälläni, kunnes lääkäri sai katsottua napanuoraa.  Kysyimme taas sukupuolta, ja eipä siellä ainakaan kiveksiä näkynyt. Toinen tyttölupaus siis tuli, mutta synnytyksessä sen viimeistään näkee. Sisätutkimuksen ja ultran jälkeen keskustelimme lääkärin kanssa ehkäisystä synnytyksen jälkeen. Sain jo reseptin Nexplanon-ehkäisykapseliin, jonka teho on kolme vuotta. Nyt ei pitäisi olla hätää raskaaksi tulemisesta. Saan kapselin sairaalassa osastolla synnytyksen jälkeen.
 Sain vielä toisen ajan nuoren ikäni takia juuri ennen laskettua aikaa. Perjantaina 6.7 olisi tarkoitus mennä vielä kerran lääkärin vastaanotolle. Laskettu aika on 8.7.

Tässä oli nyt tiivistettynä lääkärikäynti. Neuvola on sitten ensi viikolla, ja sitten tulee taas lisää kuulumisia. Laitan mahakuvat hieman viiveellä, koska mulla on oma kone huollossa. 

Ja jos lapsi syntyy etukäteen, päivittelen kyllä kännykällä tai laitan jonkun muun kirjoittamaan. Ei siis tarvitse huolehtia, jos en kirjoittele. ;-) 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Neuvola + mietteitä kaikesta






Tämän päivän neuvolakuulumisia ja vähän muutakin olisi tarkoitus rustailla.
Aamu alkoi ihan normaalisti, mulla oli verikokeeseen aika 12.10. Jäätiin äitin kanssa tietyön takia jumiin, joten oltiin perillä sairaalassa vasta 12.20, mutta sain heti uuden ajan onneksi.  Vein labraan samalla virtsanäytteen. Labran jälkeen koukkasimme kodin kautta hakemaan Joonaksen ja menimme neuvolaan äidin kyydillä. Neuvolassa puhuimme lähinnä supistuksista ja ehkäisystä synnytyksen jälkeen. Emme mitanneet hemoglobiinia nyt, kun oon voinut hyvin, ja ei ole tuntunut, että olisi raudanpuutetta. Verenpaineeni oli normaali ja suunnilleen samoissa lukemissa kuin aina ennenkin.

Ajattelin vielä hakea netistä tietoa ehkäisyasioissa, ja toivottavasti synnytystapa-arvioinnissa ehtisin jutella jonkun lääkärin kanssa ehkäisystä. Viimeistään synnytyksen jälkeen haluaisin puhua ihan lääkärille. Ehkäisykapseli voisi olla hyvä mulle ja Joonakselle, kun teho kestää ainakin sen kolme vuotta, ja sitten minäkin olen täysi-ikäinen.
 En nyt heti sen kolmen vuoden päästä kuitenkaan toista lasta halua (ainakin nyt tuntuu siltä, ja muutenkin haluan nauttia yhden lapsen lapsuudesta kerrallaan, ettei ole monta pientä lasta samaan aikaan). Turvotusta mulla ei ole, mikä on kiva juttu. Oon kävellyt joka päivä enemmän tai vähemmän, ja se voi vaikuttaa asiaan. Mulla on ollut joka ilta supistuksia, ja tosi kipeitä sellaisia. Mitäs te raskaana olevat ja olleet olette käyttäneet kotikonsteina supistuksien kivunlievittämiseen? Kauratyynyjä, Panadolia? Mitkä keinot olette todenneet toimiviksi?
Mulla supistukset ovat tulleet iltaisin, ja jos tänään rupeaa supistelemaan, niin ajattelin tota kauratyynyä kokeilla, jos vaan löydän sen. Selkää ainakin jomottaa siihen malliin, että supistuksia varmaan tulee. Heti jos olen vähänkin ahkerammin kävellyt tai vaikka imuroinut, niin huomaan supistuksia tulevan varmemmin. Tänään en ole kävellyt kuin neuvolasta kotiin ja lähikauppaan, joten oon kävellyt vain noin kilometrin. Kaikki supistukset eivät satu ja en aina huomaa niitä, mutta vatsa kovettuu ja siitä sitten huomaan supistuksien olevan käynnissä. Pelkään, etten oikein arvioida koska on oikea aika mennä sairaalaan. Ehkä sen sitten tosipaikan tullen tietää paremmin. Aina voin kuitenkin soittaa äitipolille ja kysyä. Onneksi myös Joonas ja äiti ovat kotona, ja voin aina kysyä heidän mielipidettään ja he auttavat parhaansa mukaan. Yritän itse ottaa ihan rauhallisesti ja en rehki liikaa, ettei supistuksia ihan ehdoin tahdoin tule. Se ei muutenkaan oo kovin kivan tuntuista, saati sitten, että synnytys alkaisi jo. Vauva ei enää potki paljoakaan, kun ei ole tilaa. Möyrimistä mahassa sen sijaan tuntuu, ja välillä koko maha  muljuu vauvan liikkeiden mukana! Mun pitää yrittää videokuvata liikkeitä joku päivä.


Supistuksista ja potkuista muihin asioihin; Joonas oli eilen aivan ihana. Minä sanoin itse ensin, että tahtoisin jo kärritellä ulkona vauvan kanssa. Joonas sitten sanoi, että niin hänkin ja hän tahtoisi hoitaa ja kylvettää vauvaa ja tehdä sen kanssa kaikkea muuta mukavaa. :-) Tuli niin hyvä mieli noista muutamasta sanasta. Oon niin onnellinen, kun kaikki mun läheiset tukevat mua raskaudessa.

En voi uskoa, että raskaus on jo näin pitkällä. Joonaksen mielestä tää raskausaika on ollut tuskastuttavaa odottelua (ja mun mielestä kans välillä), mutta silti kuukaudet on vaan vierineet. Oon oppinut arvostamaan omaa kehoani ja varsinkin sitä, millainen se oli ennen raskautta. Pidin itseäni aina pullukkana, mutta oikeesti olin just sopivan kokoinen. Ja mulla sentään oli edes vähän lihaksia silloin. :-D Raskauden jälkeen elän terveellisesti, joten raskauskilot varmaan lähtee ihan hyvin pois. Mulla on varastoitunut paaaljon rasvaa kaikkialle kehoon, mutta niin kauan kun oon normaalipainoinen ja tunnen oloni hyväksi, en rupea panikoimaan muutamista kiloista. Ei se vaaka kerro kaikkea. Toivottavasti kaikki osaisivat arvostaa omaa kehoaan sellaisena kuin se on, eikä laihduttaa tm. turhaan. Terve minäkuva taitaa olla nykypäivänä harvinaista, tuntuu, että kukaan ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa. Aina löytyisi jotain korjattavaa ja parannettavaa...

Toivottavasti riittää kuulumiset tältä erää. ;-)

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Sairaalakassin pakkailua, neuvolalääkäristä kuulumiset

Heippa! Tänne blogiin en ole taaskaan kirjoitellut vähään aikaan. Pakkasin tänään valmiiksi sairaalakassia, ihan varmuuden vuoksi. Ja muutenkin olen malttamaton välillä. Joskus tahdon tehdä kaiken juuri nythetivälittömästi!
 Laitoin laukkuun nyt ensialkuun hygieniatarvikkeet, kotiutumisvaatteet, alusvaatteet, sukat, liivinsuojat ja vauvalle vaatteet. Oon vieläkin aika epävarma siitä, mitä pakkaan mukaan. Onneksi netistä löytyy paljon vinkkejä. Otan tietenkin myös käsilaukun, ja siellä on aina neuvolakortti, lompakko, penaali, paperia ja muuta tärkeää.


Oon voinut melko huonosti lähiaikoina, ja eilen syy selvisi. Raudanpuute. Äitini ja Joonas sitä epäilivät, kun oon ollut niin väsynyt. Hemoglobiini oli vain 108. Viime kerralla emme sitä mitanneet, mutta sitä ennen se oli 124. Viime neuvolan jälkeen olen ottanut rautaa kahden päivän välein, mutta nyt otan joka päivä. Loppuraskauden aikana vauva vie paljon rautaa.  Ensi viikolla mun pitää mennä verikokeisiin, jossa mun veriryhmä katsotaan uudestaan.  Se verikoe pitää ottaa siksi, kun mulle on vauvana tehty verensiirto, ja nyt katsotaan, onko mun veressä vasta-aineita (mikäli oikein ymmärsin).
Lääkäri laittoi lähetteen keskussairaalaan, jossa tehdään synnytystapa-arviointi. Lääkäri kuitenkin epäili, että normaalikokoisen vauvan pitäisi mahtua  ihan hyvin lantiostani. Loppuviikosta saan luultavasti tietää ajan, ja kerron sitten taas tarkemmin, kun olen siellä käynyt.
Synnytys on alkanut mietityttämään mua. Oon kuitenkin ottanut asian rennosti, sillä ei synnytystä voi suunnitella etukäteen. Oikeastaan tunnen oloni aika varmaksi, ja tiedän olevani sitten hyvissä käsissä, kun synnytyksen aika koittaa. Joonas on kuitenkin siellä myös mun tukena. 
Mulla on ollut lähes joka ilta supistuksia enemmän tai vähemmän, mutta kaikki ovat menneet ohi levolla. Oon ottanut rauhallisemmin sen takia. Oon kuitenkin käynyt lenkeillä, vaikka vähän epäsäännöllisesti. Parempi sekin kun ei mitään. Oon nyt koittanut syödä terveellisesti, ettei vauva kasva turhan isoksi. Vauva on potkinyt ja möyrinyt mahassa paljon. Välillä melkein riesaksi asti! ;D Ja älkää nyt ottako kirjaimellisesti.

Eipä mulla nyt ollut muuta. Koitan huomenna laittaa mahasta kuvia. Nauttikaa kesästä!