Tässä tulisi meidän häistä kertova postaus!
4.6 aamulla herätyskello soi hyvissä ajoin, että ehdin käydä suihkussa ja pukea vaatteet päälle. Lähden vanhepieni luokse laittautumaan. Auto pitää työntää käyntiin, aamun liikunnat suoritettu...Niin kuin ei muutenkin olisi ollut hoppu!
Vanhempieni luona siskoni laittoi hiukseni ja sain meikit naamaani. Olin han jännityksen vallassa! Joonas haki juhlapukunsa vanhempiensa luona ja kohta meidän upea hääautomme (:D) saapui pihaan. Nokka kohti maistraattia!
Jo pihassa mun jalat tärisi ihan hulluna, ja kävelystä ei meinannut tulla mitään! Me astuttiin ovesta sisälle, ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Mun vanhemmat tulivat vielä meidän jälkeen, ja sitten ei muuta kuin odottelemaan käytävälle, että vihkijä saapuu!
Joonas ja mä mentiin edellä vielä puhumaan sukunimiasioista ja muista, sen jälkeen koko väki kutsuttiin saliin sisälle, ja vihkijä aloitti seremonian.
Mua jännitti niin, että jalat tärisivät ihan hillittömästi! Purin huulta joissakin kuvissa, kun piti pitää tasapaino yllä, että en pyörtyisi ja lentäisi lattialle. (johtuikohan kengistä vai jännityksestä, hehe...)
Puheen jälkeen tuomari antoi Joonakselle luvan pujottaa sormuksen sormeeni ja suudella...
Puheen jälkeen tuomari antoi Joonakselle luvan pujottaa sormuksen sormeeni ja suudella...
Tämän jälkeen todistajat todistivat ja me saimme vihkitodistukset kouraamme; siinä sitä oltiin, vasta-avioituneina! Kaikki ihmiset halattiin läpi ja vierasjoukko kuvattiin meidän kanssamme. Onnen kyyneleethän siinä sivussa tulivat. ♥ Koko toimitus kesti ehkä hiukan päälle puoli tuntia. Lähdimme Joonaksen kanssa kotiin, jotta voisin vaihtaa toisen mekon päälle, ja Joonas saisi sopivat kengät. Otin itselleni korkokenkien sijasta balleriinat jalkaan, olisi tehnyt tuskaa olla koko ilta vielä korkkareissa!
Suuntasimme sitten Cafe Rondoon viettämään häitämme, ja tunnelma oli mukava sielläkin! Mitään ohjelmaa meillä ei ollut, koitettiin kuitenkin viihdyttää vieraita.
(Piti järsiä kynnetkin häitä edeltävänä iltana...)
Loppujen lopuksi päivä oli ihana, vaikka ei me illalla mentykään hotelliin, niin kuin oli tarkoitus. Säästetään siinä sitten häämatkaa varten... ;-)
Tuntuu oudolta, mutta helpottuneelta, että kaikki valmistelut ja stressaamiset ovat nyt ohi. Nyt keskitymme vain meidän pienen perheen arjen pyörittämiseen.
Uunituore aviovaimo on onnellinen! ♥
