perjantai 19. elokuuta 2016

Koulu- ja tarha-arki

Heissan vain!
Täällä on nyt lapsilla alkanut päiväkotiarki ja meillä aikuisilla on myös ensimmäinen kouluviikko saatu päätökseen ja viikonlopun vietto alkoi. Vanhempi lapsi nakattiin mummolaan yökylään, kuten oikeastaan joka perjantai, heh. Mitään suunnitelmia ei vielä ole tehty, ehkä otetaan vaan rennosti yhdessä.

Ajattelin avata sanaisen arkkuni ja tarinoida, miten on lähtenyt uusi elämänvaihe sujumaan. Oon kuitenkin ollut päälle neljä vuotta kotiäitinä, poislukien vanhemman lapsen pientä päiväkotiuraa. Kuopus varsinkin oli mun suuritarpeinen sylivauva, joten vähän harmittaa, kun jo 2-vuotiaana "joutuu" hänet päivähoitoon laittamaan. Arki rullaa kuitenkin oikein kivasti ja lapset nauttivat päiväkodissa olosta. Suurin syy siihen on se, että lapset ovat päässeet aivan mahtavaan tarhaan, joka on vieläpä lähellä ja sopii hienosti meidän periaatteiden kanssa yhteen.
Ei oo pienet sateet haitanneet...

Muutaman päivän tutustuminen yhdessä riitti, ja sen jälkeen vielä oli pari lyhyttä päivää ilman meitä ja päiväunille jäämistä. Päikkärit olivat se asia, mitä vähän  murehdinkin etukäteen, koska kumpikaan lapsi ei enää mielellään nuku päiviksiä muualla, kuin autossa jos sielläkään.
Meillä kotona toki on ollut vapaampi rytmi, kun muilla kuin isillä ei ole ollut pakollista aikaista herätystä joka aamu. Nyt me herätään joka aamu kuudelta tai puoli seitsemältä, koska tykkään tehdä kaikki aamutoimet rauhassa ja keritään käydä vaikka yhdessä aamulla suihkussa. Lapset tottuivat aika nopeasti rytmiin, illat ehkä venyvät vielä hiukan liian myöhälle, mutta varmaan nukkumaanmenokin aikaistuu pikkuhiljaa, kun aamuisin herätään hyvissä ajoin.
Aikaiset aamut ja päiväkodin vilske kuitenkin väsyttävät molempia lapsia niin, että päiväunille nukahtaminen ei tuota ongelmia kummallekaan ipanalle.
Nuorempikin lähes aina nukahtaa vielä rinnalle kotona, ja nukkuu vieressä, mutta jos en ole paikalla, pärjää hyvin hoitaja kaverina.

Mullakin oli aika pehmeä lasku kouluelämään, kun tää eka viikko ei ole ollut mitään totista puurtamista, vaan aika pitkälle tutustumista kouluun ja luokkalaisiin.  Ja onhan mulla vielä joitakin kuukausia Joonas samassa koulussa onneksi. Tietää kysyä luokat ja opettajat etukäteen, hehee.

Ekana koulupäivänä, jaksoin jopa tälläytyä!

No joo, ei enempää asioita tällä kertaa, hyvät viikonloput kaikille!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesä 2016

No hellurei!


Nyt kävi niin, että blogi aukesi piiitkästä aikaa, ja editori kävi ja rankasti piilotti kaikki tekstit lasten syntymien jälkeen. Oon melko tarkka nykyään lasten yksityisyydestä, mutta koitan vaikka palautella tekstejä vähän muokattuna pikkuhiljaa, jos nyt innostun pitämään taas blogia. Nauratti ihan laittaa otsikkoon tuo 2016, kun ei sitä tiedä, kuinka monta vuotta menee ensi postaukseen, eeheheh... 



Joten, mitäs meidän kuulumisista voisi tiivistetysti kirjoittaa? Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet ja ravistelleet meidän elämää, ja asunkin nykyään lasten kanssa itsekseni. Joonas on kuvioissa kyllä mukana, tämä vaan oli tarpeellinen "erätauko" kaikille, kun tilanne oli hankala.  Voisin muuten vaikka tästä asunnosta laittaa kuvia, tää on aivan ihana. Huomenna olisi muutenkin tarkoitus pestä ja puunata koko kämppä, kunhan ajan lapset iskän kanssa tekemään jotain kivaa yhdessä, heh.

Ollaan silti eri asunnoista riippuatta vietetty kaikki kesää yhdessä, mm. mökkeilemällä, veneilemällä ja ihan uiden sekä leikkipuistoja kiertäen. Tänään me oltiin vähän marjastamassa, saaliiksi löytyi vadelmia, metsämansikoita ja mustikoita. Ja mun ihana äitimuori leipoi juuri muutama päivä sitten kerätyistä marjoista  mustikkapiirakkaa, arvatkaa vaan kuka sitä on popsinut napa paukkuen...
Vielä olisi tälle kesälle  suunnitteilla käydä jossain huvipuiston tapaisessa tai ehkäpä Tuurissa isossa muumipuistossa ja tivolissa. 








Ja arvatkaa vaan, kenen elämäm_kova_koulu päättyy? Mustahan tulee pian ihka oikea opiskelija, pääsin nimittäin lähihoitajapuolelle, jee! Askeleen lähempänä siis kätilöä, joka olisi nyt se ykköstoive tulevaisuudelle.

Nauttikaahan kesästä!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Loppuraskaus


Moni on kysellyt, jatkanko bloggausta vauvan syntymän jälkeen. Todennäköisesti jatkan, koska bloggailu on sen verran rakas harrastus. Koitan ainakin kertoa kuulumisia säännöllisesti. Ja päivittelen kyllä blogia, kun lapsi syntyy.

Mulla on vissiin ruvennut lapsivettä valumaan. Eilen illalla alushousut olivat kastuneet läpi. Limatulppa tais tulla kans mukana, hyi. :-D Soitin illalla sairaalaan, ja käskivät tarkkailla, tuleeko lisää yön aikana. Aamulla tarkastin tilanteen, ja siteeseen oli valunut vähän vaaleaa nestettä, ja nyt aamulla tuli aika reilusti lisää. Käymme Joonaksen kanssa tänään sairaalassa, ja siellä sitten katsotaan tilanne tarkemmin. Saattaa tää olla vaan valkovuotoa, vaikka olisi kiva, jos se olisi lapsivettä. Mulla on ollut taas aika kovia supistuksia, mutta kuitenkin sellaisia, että pärjään kauratyynyn ja Panadolin voimin.
Joonas on onneksi ollut koko ajan mun tukena, lämmittänyt kaurapussia ja hieronut selkää. Joonaksen tuki on niin korvaamatonta. Ihanaa, että mulla on rakastavia ihmisiä ympärillä. Tiedän myös koko perheeni ja tätini perheen tukevan mua. Kaikki saamani apu ja läheisten välittäminen on ollut tärkeää. Saan paljon voimia heiltä.

Tätä alemmas ei kannata rullata, jos et jaksa kuunnella valitusta tai meinaat itse tulla valittamaan. Kiitos.



Joonas ei saisi asua meillä enää lapsen syntymän jälkeen. Meidän pitäisi mennä ensikotiin, jotta saisin olla Joonaksen kanssa.  Mulla on ihana perhe, poikaystävä, ystävät, lemmikit, saan olla terve ja kohta meille syntyy lapsi. Mikä voisi olla vielä paremmin?

Paitsi taas tää ensikoti juttu on alkanut.  Huoh, en tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Voisin aivan hyvin muuttaa Joonaksen ja lapsen kanssa omaan asuntoon, mutta en saa sossulta lupaa siihen. Tai sitten Joonas voisi asua täällä. Kaikesta pitää vääntää jumalattomat ongelmat, ja kun yritän tehdä kompromissia, mulle ei anneta vaihtoehtoja. Vedetään taas vanhat pelikortit pöytään. Ei meidän arjesta tuu mitään, kun meihin ei luoteta. Kaikki on jatkuvaa kyttäystä siksi, koska mut on sijoitettu. Ei luoteta siihen, että mä ja Joonas hoidetaan lapsi kahdestaan.

Eivätkö uhkailut olleet tarpeeksi? Aluksi yritettiin pakottaa aborttiin, sen jälkeen uhkattiin vauvan huostaanotolla "Heti kun vauva vetää ensimmäisen hengenvetonsa". Uhkailua ensikodilla. Kokouksia, kokouksia, kokouksia. Stressiä. Mä en oo saanut nauttia raskausajasta ollenkaan, kun jatkuvasti on ollut jotain paskaa. Tahdon elää normaalia arkea niin kuin normaalit perheet, vaikka oon nuori.  Meidän elämään sekaannutaan aivan liikaa. Ulkopuoliset määrittelee jopa mun ja Joonaksen suhteen. Mä tiedän itse, mikä on mulle ja mun lapselle parasta, ei kukaan ulkopuolinen. Oon mäkin äiti, ja mun päätäntävaltaa loukataan. Osaan huolehtia omista asioista ja oon vastuullinen, ja silti muhun ei luoteta.
Saa taas nähdä mitä paskaa mulle sataa niskaan tän postauksen jälkeen. Pakko vaan avautua, en jaksa tämmöstä meininkiä.


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Rv 39:n neuvola, vauvan tavarat


Tänään oli neuvola. Kaikki vaikutti taas hyvältä, niin kuin pitääkin. ♥
Vauva on laskeutunut alas, ja siksi kohdunpohjan korkeus on samaa lukua kuin viimeksi (n. 29cm). Vauvan syke oli140-145.
Mun verenpaine oli 107/66. Hemoglobiini oli noussut 117 (viimeksi 108). Nyt ei ole pakko ottaa päivittäin rautaa, mutta ajattelin kuitenkin ottaa raudan vähintään kahden päivän välein, ja useammin jos siltä tuntuu. Virtsanäyte oli puhdas.
Eilen mun jalat oli turvonneet, mutta tänään on helpottanut.  Kätilö muistutti juomaan usein, mitä oon yrittänyt tehdä.  Juttelimme esimerkiksi sektiosta ja miten siinä toimitaan. On hyvä tietää varalle, jos joutuu esimerkiksi hätäsektioon. Mua ainakin pelottaisi enemmän, jos yks kaks lääkärit ja kätilöt kiikuttaisi leikkaussaliin, ja mulla ei olisi hajuakaan mitä sen jälkeen tapahtuu.

Voin hiljalleen sanoa, että rupeaa synnytys vähän jännittämään. ;) Tiedän ainakin, miltä supistukset tuntuvat, ja koska pitää lähteä sairaalaan. On se ihanaa asua Suomessa, kun kaikesta huolehditaan valmiiksi.

Nyt on melkein kaikki vauvan tavarat hankittuna. Voisin tehdä pienen listan tarvikkeista, joita meillä on. En nyt erikseen rupea selittämään äitiyspakkauksen mukana tulleita pikkutarvikkeita, ne voi katsoa Kelan sivuilta.

-pinnasänky
-hoitopöytä
-hoitotaso
-vaunut, kantokoppa
-matkasänky
-vaatteita, vaippoja, patjat, pyyhkeitä, harsoja
-lakanoita
-tutteja, tuttipulloja
-rasvoja
-turvaistuin
-kylpyamme
-leluja, satukirjoja

Tossa ainakin ensimmäisenä mieleen tulleet asiat. Sairaalasta saa vielä jotakin pikkutavaraa mukaan kuulemma. Puuttuuko jotain oleellista? Sitteri meiltä puuttuu, mutta senkin kerkeää hankkimaan syntymän jälkeen, jos on tarvetta. Meillä on kyllä kätevä turvaistuin, kun siinä on alaosa, jonka voi jättää autoon. Istumaosa toimisi varmaan sitterinä hyvin.
Samoin hoitolaukku pitäisi ostaa.
Minkälaista hoitolaukkua suosittelette?
Kannattaako itkuhälytintä ostaa?

EDIT: Mulla on siis itelleni jo kaikkea tarpeellista, kuten liivinsuojuksia, rintapumppu ja siteitä. Lähinnä nyt vauvalle ostettavia pikkujuttuja mietin. :-)

Huomatkaa, että ihan blogin alareunassa on muutama kysymys! ;-)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Synnytystapa-arviointi

Pahoittelen pientä postaustaukoa, on vain ollut paljon muuta menoa, joten en ole kerinnyt kirjoittamaan.

Maanantaina kävimme Joonaksen kanssa synnytystapa-arviossa, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa pienokaisella.
Lääkäri kyseli aluksi vointiani, ja tiedänkö sisarusteni painoja. En tiennyt kuin yhden biologisen veljeni syntymäpainon.
Sen jälkeen sain mennä sänkyyn makaamaan, ja lääkäri teki sisätutkimuksen.
Lantioni pitäisi olla sopivan tilava vauvan synnyttämiseen, mikä on vauvan ja minun kannalta hyvä asia. Kohdunsuu on vielä sulkeutunut ja kanavaa on pari senttiä.
Ultrassa kaikki näytti hyvältä. Vauvan painoksi arvioitiin 2,7kg. Vauva on kuulemma siro.
Vauva piilotteli napanuoraa, josta piti katsoa, saako vauva hyvin happea. Olin aluksi selälläni, kummallakin kyljelläni ja sitten uudelleen selälläni, kunnes lääkäri sai katsottua napanuoraa.  Kysyimme taas sukupuolta, ja eipä siellä ainakaan kiveksiä näkynyt. Toinen tyttölupaus siis tuli, mutta synnytyksessä sen viimeistään näkee. Sisätutkimuksen ja ultran jälkeen keskustelimme lääkärin kanssa ehkäisystä synnytyksen jälkeen. Sain jo reseptin Nexplanon-ehkäisykapseliin, jonka teho on kolme vuotta. Nyt ei pitäisi olla hätää raskaaksi tulemisesta. Saan kapselin sairaalassa osastolla synnytyksen jälkeen.
 Sain vielä toisen ajan nuoren ikäni takia juuri ennen laskettua aikaa. Perjantaina 6.7 olisi tarkoitus mennä vielä kerran lääkärin vastaanotolle. Laskettu aika on 8.7.

Tässä oli nyt tiivistettynä lääkärikäynti. Neuvola on sitten ensi viikolla, ja sitten tulee taas lisää kuulumisia. Laitan mahakuvat hieman viiveellä, koska mulla on oma kone huollossa. 

Ja jos lapsi syntyy etukäteen, päivittelen kyllä kännykällä tai laitan jonkun muun kirjoittamaan. Ei siis tarvitse huolehtia, jos en kirjoittele. ;-) 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Neuvola + mietteitä kaikesta






Tämän päivän neuvolakuulumisia ja vähän muutakin olisi tarkoitus rustailla.
Aamu alkoi ihan normaalisti, mulla oli verikokeeseen aika 12.10. Jäätiin äitin kanssa tietyön takia jumiin, joten oltiin perillä sairaalassa vasta 12.20, mutta sain heti uuden ajan onneksi.  Vein labraan samalla virtsanäytteen. Labran jälkeen koukkasimme kodin kautta hakemaan Joonaksen ja menimme neuvolaan äidin kyydillä. Neuvolassa puhuimme lähinnä supistuksista ja ehkäisystä synnytyksen jälkeen. Emme mitanneet hemoglobiinia nyt, kun oon voinut hyvin, ja ei ole tuntunut, että olisi raudanpuutetta. Verenpaineeni oli normaali ja suunnilleen samoissa lukemissa kuin aina ennenkin.

Ajattelin vielä hakea netistä tietoa ehkäisyasioissa, ja toivottavasti synnytystapa-arvioinnissa ehtisin jutella jonkun lääkärin kanssa ehkäisystä. Viimeistään synnytyksen jälkeen haluaisin puhua ihan lääkärille. Ehkäisykapseli voisi olla hyvä mulle ja Joonakselle, kun teho kestää ainakin sen kolme vuotta, ja sitten minäkin olen täysi-ikäinen.
 En nyt heti sen kolmen vuoden päästä kuitenkaan toista lasta halua (ainakin nyt tuntuu siltä, ja muutenkin haluan nauttia yhden lapsen lapsuudesta kerrallaan, ettei ole monta pientä lasta samaan aikaan). Turvotusta mulla ei ole, mikä on kiva juttu. Oon kävellyt joka päivä enemmän tai vähemmän, ja se voi vaikuttaa asiaan. Mulla on ollut joka ilta supistuksia, ja tosi kipeitä sellaisia. Mitäs te raskaana olevat ja olleet olette käyttäneet kotikonsteina supistuksien kivunlievittämiseen? Kauratyynyjä, Panadolia? Mitkä keinot olette todenneet toimiviksi?
Mulla supistukset ovat tulleet iltaisin, ja jos tänään rupeaa supistelemaan, niin ajattelin tota kauratyynyä kokeilla, jos vaan löydän sen. Selkää ainakin jomottaa siihen malliin, että supistuksia varmaan tulee. Heti jos olen vähänkin ahkerammin kävellyt tai vaikka imuroinut, niin huomaan supistuksia tulevan varmemmin. Tänään en ole kävellyt kuin neuvolasta kotiin ja lähikauppaan, joten oon kävellyt vain noin kilometrin. Kaikki supistukset eivät satu ja en aina huomaa niitä, mutta vatsa kovettuu ja siitä sitten huomaan supistuksien olevan käynnissä. Pelkään, etten oikein arvioida koska on oikea aika mennä sairaalaan. Ehkä sen sitten tosipaikan tullen tietää paremmin. Aina voin kuitenkin soittaa äitipolille ja kysyä. Onneksi myös Joonas ja äiti ovat kotona, ja voin aina kysyä heidän mielipidettään ja he auttavat parhaansa mukaan. Yritän itse ottaa ihan rauhallisesti ja en rehki liikaa, ettei supistuksia ihan ehdoin tahdoin tule. Se ei muutenkaan oo kovin kivan tuntuista, saati sitten, että synnytys alkaisi jo. Vauva ei enää potki paljoakaan, kun ei ole tilaa. Möyrimistä mahassa sen sijaan tuntuu, ja välillä koko maha  muljuu vauvan liikkeiden mukana! Mun pitää yrittää videokuvata liikkeitä joku päivä.


Supistuksista ja potkuista muihin asioihin; Joonas oli eilen aivan ihana. Minä sanoin itse ensin, että tahtoisin jo kärritellä ulkona vauvan kanssa. Joonas sitten sanoi, että niin hänkin ja hän tahtoisi hoitaa ja kylvettää vauvaa ja tehdä sen kanssa kaikkea muuta mukavaa. :-) Tuli niin hyvä mieli noista muutamasta sanasta. Oon niin onnellinen, kun kaikki mun läheiset tukevat mua raskaudessa.

En voi uskoa, että raskaus on jo näin pitkällä. Joonaksen mielestä tää raskausaika on ollut tuskastuttavaa odottelua (ja mun mielestä kans välillä), mutta silti kuukaudet on vaan vierineet. Oon oppinut arvostamaan omaa kehoani ja varsinkin sitä, millainen se oli ennen raskautta. Pidin itseäni aina pullukkana, mutta oikeesti olin just sopivan kokoinen. Ja mulla sentään oli edes vähän lihaksia silloin. :-D Raskauden jälkeen elän terveellisesti, joten raskauskilot varmaan lähtee ihan hyvin pois. Mulla on varastoitunut paaaljon rasvaa kaikkialle kehoon, mutta niin kauan kun oon normaalipainoinen ja tunnen oloni hyväksi, en rupea panikoimaan muutamista kiloista. Ei se vaaka kerro kaikkea. Toivottavasti kaikki osaisivat arvostaa omaa kehoaan sellaisena kuin se on, eikä laihduttaa tm. turhaan. Terve minäkuva taitaa olla nykypäivänä harvinaista, tuntuu, että kukaan ei ole tyytyväinen omaan kehoonsa. Aina löytyisi jotain korjattavaa ja parannettavaa...

Toivottavasti riittää kuulumiset tältä erää. ;-)

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Sairaalakassin pakkailua, neuvolalääkäristä kuulumiset

Heippa! Tänne blogiin en ole taaskaan kirjoitellut vähään aikaan. Pakkasin tänään valmiiksi sairaalakassia, ihan varmuuden vuoksi. Ja muutenkin olen malttamaton välillä. Joskus tahdon tehdä kaiken juuri nythetivälittömästi!
 Laitoin laukkuun nyt ensialkuun hygieniatarvikkeet, kotiutumisvaatteet, alusvaatteet, sukat, liivinsuojat ja vauvalle vaatteet. Oon vieläkin aika epävarma siitä, mitä pakkaan mukaan. Onneksi netistä löytyy paljon vinkkejä. Otan tietenkin myös käsilaukun, ja siellä on aina neuvolakortti, lompakko, penaali, paperia ja muuta tärkeää.


Oon voinut melko huonosti lähiaikoina, ja eilen syy selvisi. Raudanpuute. Äitini ja Joonas sitä epäilivät, kun oon ollut niin väsynyt. Hemoglobiini oli vain 108. Viime kerralla emme sitä mitanneet, mutta sitä ennen se oli 124. Viime neuvolan jälkeen olen ottanut rautaa kahden päivän välein, mutta nyt otan joka päivä. Loppuraskauden aikana vauva vie paljon rautaa.  Ensi viikolla mun pitää mennä verikokeisiin, jossa mun veriryhmä katsotaan uudestaan.  Se verikoe pitää ottaa siksi, kun mulle on vauvana tehty verensiirto, ja nyt katsotaan, onko mun veressä vasta-aineita (mikäli oikein ymmärsin).
Lääkäri laittoi lähetteen keskussairaalaan, jossa tehdään synnytystapa-arviointi. Lääkäri kuitenkin epäili, että normaalikokoisen vauvan pitäisi mahtua  ihan hyvin lantiostani. Loppuviikosta saan luultavasti tietää ajan, ja kerron sitten taas tarkemmin, kun olen siellä käynyt.
Synnytys on alkanut mietityttämään mua. Oon kuitenkin ottanut asian rennosti, sillä ei synnytystä voi suunnitella etukäteen. Oikeastaan tunnen oloni aika varmaksi, ja tiedän olevani sitten hyvissä käsissä, kun synnytyksen aika koittaa. Joonas on kuitenkin siellä myös mun tukena. 
Mulla on ollut lähes joka ilta supistuksia enemmän tai vähemmän, mutta kaikki ovat menneet ohi levolla. Oon ottanut rauhallisemmin sen takia. Oon kuitenkin käynyt lenkeillä, vaikka vähän epäsäännöllisesti. Parempi sekin kun ei mitään. Oon nyt koittanut syödä terveellisesti, ettei vauva kasva turhan isoksi. Vauva on potkinyt ja möyrinyt mahassa paljon. Välillä melkein riesaksi asti! ;D Ja älkää nyt ottako kirjaimellisesti.

Eipä mulla nyt ollut muuta. Koitan huomenna laittaa mahasta kuvia. Nauttikaa kesästä!